Nina Castén Yhteisöllisyyden puolesta välinpitämättömyyttä vastaan

Minna Canthin kotitalon kohtalo on kansallinen häpeä

  • Savon sanomat 16.1.2016
    Savon sanomat 16.1.2016

”Kuopion tuomiokirkon kupeessa seisoo tyhjillään hieno talo, jolla on vielä hienompi historia. Suurnainen Minna Canthin kotitalohan se siinä rapistuu.” kirjoitti Veera Jääskeläinen Savon sanomissa 14.10.2015, pohtien Kanttilan kummallista kohtaloa. Viime syksynä kuopiolaiset kuitenkin elivät uudessa toivossa, ja tämä toivo oli kulttuurineuvos Veijo Baltzar.

Viime keväänä kuultuaan, että Kanttilan omistaja NCC oli myymässä rakennusta, Baltzar lähti suurella innolla ja tarmolla talon pelastamishankkeeseen. Alkoi valtava suunnittelu-, selvitys- ja valmistelutyö. Tarkoitus oli muuttaa Kanttila eläväksi, kansainvälisesti vetovoimaiseksi kulttuurikeskukseksi. Talosta piti tulla sellainen, että se pystyisi elättämään itse itsensä monipuolisen taide- ja yritystoiminnan kautta, palvellen niin taiteilijoita, paikallisia nuoria, Kuopiota kuin kaikkia suomalaisia.

“Kanttilasta pitää tulla vetovoimainen kulttuurikeskus, kuopiolaisten oma paikka”, Baltzar visioi viime keväänä. Kirjailijan mukaan Minna Canthin talo oli hänen elinaikanaan, ja tulisi olemaan uuden suunnitelman toteuduttua tulevaisuudessakin ikkuna Eurooppaan.

Tielle rupesi kuitenkin ilmaantumaan esteitä, joista viimeisin oli ratkaiseva: joitakin viikkoja sitten selvisi, että talo sisältää sen verran asbestia ja muita ongelmaratkaisuja, että niiden poistaminen vaatii satoja tuhansia euroja, ennen kuin talon kunnostaminen voisi edes alkaa. Asbestin poistamisen vaikeutta lisäsi vuodenvaihteessa tullut uusi EU-laki, joka olennaisesti hidastaa ja vaikeuttaa asbestin puhdistustyötä, kasvattaen siten kustannuksia. Ongelmamyrkyt ovat rakennuksessa peräisin 1970-luvun lopulla tehdystä remontista, jolloin Kanttilan omisti Senaattikiinteistöt (Valtion kiinteistölaitos). Mutta Suomen valtiota Minna Canthin talon pelastaminen ei kiinnosta. Umpikujassa ollaan.

En haluaisi missään tapauksessa luopua Kanttilan pelastushankkeesta. Minna Canthin kotitalon järkyttävä kohtalo ei ole pelkästään kuopiolainen, vaan kansallinen häpeä. Olen yrittänyt vaikuttaa Baltzariin, ettei hän heittäisi kirvestä lopullisesti kaivoon.  Silloinhan me hänen omien sanojensa mukaan alistuisimme ”eurooppalaiselle lahottamissysteemille”, jossa suojellut kulttuurirakennukset seisotetaan tyhjinä, lahotetaan. 

Olen helsinkiläinen yhteiskuntavaikuttaja. Minulla ei ole juuria Kuopioon lukuun ottamatta viime vuosina muodostuneita henkisiä juuria. Koen Kanttilan kohtalon järkyttävänä, yhteiskunnallisesti outona arvovalintana. Tekisin kaikkeni, että talo ja sen henkinen perintö saataisiin säilytettyä tuleville sukupolville. Kulttuurineuvos Veijo Baltzar, ja me luovan kulttuurin yhdistys Drom ry:n edustajat, yritimme tätä tosissamme.

Veijo Baltzar näyttää lyöneen hanskat tiskiin siinä kontekstissa ja vaihtoehdossa, ettei kukaan tule avuksi. Mikäli mukaan olisi saatu taustavoimia, esimerkiksi siten, että talo saataisiin riisuttua yhteiskunnan varoilla, luulenpa että hän olisi halukas jatkamaan, ja toteuttamaan suunnitelmansa. Kuten monet ovat todenneet, onnistuakseen tämä hanke tarvitsee yksityisen vetäjän. Kanttilan pelastaminen ilman yhteiskunnan tukea on kuitenkin mahdoton tehtävä.

Nyt on aika käynnistää realistinen keskustelu Kanttilan kohtalosta. Mitä suomalaiset ovat mieltä – mitä tehdä tyhjillään olevalle kirjailija Minna Canthin kotitalolle – ainoan suomalaisen naisen, jonka kunniaksi meillä liputetaan? Kuopion kaupungin rooli on aika ottaa tämän keskustelun valokeilaan.

 

Filosofian maisteri,

Luovan kulttuurin yhdistys Drom ry:n varapuheenjohtaja, Nina Castén

 

http://veijobaltzar.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210021-minna-canthin-kotitalo-vailla-tulevaisuutta-%E2%80%93-jarjestelma-syo-omaa-kattaan

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Totta kai talo pitää pelastaa. Ei kai enää 70-luvun lopussa käytetty remonteissa asbetsia merkittävissä määrin?

Käyttäjän NinaCastn kuva
Nina Castén

Eipä sitä käytetty ainakaan Minna Canthin aikana. Asbestia löytyi kaikkialta, koko rakennuksesta, 1400 m2 alalta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Putketko oli sillä eristetty vai mitä?

Käyttäjän NinaCastn kuva
Nina Castén Vastaus kommenttiin #3

Lattiat ja putket, ja eristeet olivat sen jälkeen suurin ongelma.

Käyttäjän VivianLaukka kuva
Vivian Laukka

Toisin on Englannissa, missä museovirasto on luokitellut valtavan ja suurenmoisen määrän taloja historiallisesti arvokkaaksi ja niistä pidetään huolta. Suomessa asiat menee niin hyvin, että Tampereen Raatihuone haluttiin purkaa vielä muutamavuosikymmen sitten...

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Nykyisessä yhteiskuntakeskustelussa on hinta tiedossa kaikelle, muttei anneta arvoa millekään. Torilla puhuessa toki, päätöstä tehdessä ei.

Toimituksen poiminnat