*

Nina Castén Yhteisöllisyyden puolesta välinpitämättömyyttä vastaan

SYRJÄYTYMISEN KALLIIT LUNNAAT

Olen huolissani suomalaisnuorten henkisestä hyvinvoinnista, niin tilastojen kuin henkilökohtaisen kokemukseni valossa.

Mennään ensin tilastoihin – tässä tutkimustietoa suomalaisnuorten mielenterveydestä: v. 1987 syntyneistä naisista kolmasosalla ja miehistä neljäsosalla on takanaan joko psykiatrian erikoissairaanhoitoa tai psyykenlääkkeiden käyttöä! Tähän ryhmään eivät siis lukeudu ne, jotka eivät ole hakeutuneet hoitoon. Peräti viidesosa lukiolaistytöistä kokee koulu-uupumusta, ja syömishäiriöt ovat yleistymässä.

Tämä ei todellakaan ole toivottavaa kehitystä. Näiden tilastojen perusteella pitäisi jokaisella nousta tukka pystyyn. Jos kenen, niin suomalaispäättäjien olisi aika herätä tähän. Meillä ei ole tähän varaa, ei inhimillisesti eikä kansantaloudellisesti.

Vaikka yhteiskunnassamme tulee ehdottomasti lisätä ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä ja muuta tukea, jota nuoret elämässään tarvitsevat, meidän on tarkasteltava yhteiskunnassamme myös suurempia kokonaisuuksia ja paneuduttava ongelmien alkutekijöihin. Mistä tämä kaikki johtuu? Miten tähän on tultu?

Yksi näistä suurista kokonaisuuksista on suomalainen koululaitos. Koululaitoksen rooli nuorten henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta on mielestäni valtava, ja tuleekin kysyä, missä määrin se pystyy tällä hetkellä vastaamaan edellä kuvattuihin haasteisiin. Koulutuspolitiikan suuntaa ohjaavien päättäjien pitäisi pohtia muutakin kuin tulevan sukupolven tietoteoreettisia valmiuksia. Analyysiä ja pohdintaa kaivattaisiin kipeästi siitä, miltä osin koululaitosta tulisi uudistaa niin, että nuoret voisivat henkisesti paremmin. Mitä se edellyttää? No esimerkiksi sellaisten tavoitteiden kuin tunneäly, sosiaaliset taidot, empatia sekä yhteisöllisyys integroimista kasvatusjärjestelmään niin, etteivät ne olisi opetussuunnitelmissa mainittua sanahelinää, vaan koululaisten kannalta jokapäiväistä arkea. Nämä asiat ovat todellisuudessa niitä, jotka kasvattavat lapsen elämäntaitoja ja valmiuksia selvitä elämän haasteista. Jos nämä asiat olisivat hallussa, ei meillä olisi myöskään koulukiusaamista.

Suomalaisnuorten pahoinvointi johtuu näkemykseni mukaan seuraavista seikoista: menestykseen liittyvät yhteiskunnalliset paineet, suorituskeskeisyys ja kilpailun ilmapiiri, yhteisöllisyyden rappeutuminen sekä perheiltä saatavan henkisen tuen väheneminen. Oravanpyörän väsyttämät vanhemmat eivät aina jaksa tai ehdi tukea lapsiaan, mutta olen havainnut myös yleisesti vähentynyttä tahtotilaa kantaa vastuuta omista lapsistaan. Sanon näin siksi, että kulttuurisena nuorisotyöntekijänä olen nähnyt liian monta henkisesti heitteille jätettyä nuorta. Se on pakottanut pohtimaan, miksi nuoret ovat jääneet näin yksin, ja miksi sitä tapahtuu räikeällä tavalla myös keskiluokkaisissa perheissä, joissa ulkoisesti katsottuna asioiden pitäisi olla hyvin. Myös kympin tyttö vai ajautua syrjäytymiseen ja sairastumiseen. Syy tähän on minun kokemukseni mukaan useimmiten perheessä ja kotiolosuhteissa.

Siirrytään nyt konkreettisemmalle tasolle, sillä meillä on kuntavaalit. Kuntien pitäisi satsata enemmän nuortensa tulevaisuuteen. Satsaamatta jättäminen kostautuu nuorten syrjäytymisellä, ja se on kallista niin yhteiskunnan kuin yksilönkin näkökulmasta. Ehdotan, että kotikaupunkini Helsinki panostaa seuraavalla kaudella vahvasti ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön sekä lisää edullisia ja ilmaisia harrastusmahdollisuuksia nuorille, jotta vaikeistakin oloista tulevat lapset voisivat harrastaa.  Nuorten työllistymistä voidaan edistää lisäämällä työpajoja, koulutusta, oppisopimuksia sekä palkkatukia. Se edellyttää vahvaa tahtotilaa investoida nuoriin, mutta se on todellakin mahdollista, ja se kannattaa!

Mitä tulee tunneälyyn ja muihin koulussa opetettaviin elämänvalmiuksiin, se on suomalaisen yhteiskunnan laajempi tehtävä. Toivon, että se otetaan tosissaan, sillä siinä on todellinen syrjäytymisen ratkaisun avain.

 

Lähteet:

Suomi nuorten kasvuympäristönä -tutkimus, 2016 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130947/RAP2016_009_verkko....)

Veijo Baltzar, Kokemuspohjainen filosofia 2012 (ntamo)

Sanna Aaltonen, Päivi Berg & Salla Ikäheimo, 2015. Nuoret luukulla. Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat