Nina Castén Yhteisöllisyyden puolesta välinpitämättömyyttä vastaan

Itseaiheutetulla sivistyksen alasajolla on tuhoisat seuraukset

Kiroilukulttuurin yleistyminen on osa laajempaa ongelmaa.  

Matti Seppälä on 16.11 Helsingin Sanomien ”Kiroilu on rumaa” -mielipidekirjoituksessaan harvinaisen osuvasti kirjoittanut nykypäivänä rehottavan ja pelottavalla kasvuvauhdilla lisääntyvän kiroilukulttuurin mielettömyydestä. Kyseessä lienee erityisesti suomalainen, mutta samalla länsimaalainen ongelma. Olen itse 30-kymppinen, oletettavasti Seppälää huomattavasti nuorempi kansalainen, joka on kuitenkin yhtä huolissaan sivistyskulttuurimme rappiosta.

Seppälän tavoin olen erittäin huolissani siitä, että suomalaista sivistystä ajetaan alas oikein tehotoimin, sillä asiaa edistetään tiedotusvälineiden avulla, joissa sallitaan ruma ja sopimaton kielenkäyttö. Se on mielestäni järkyttävää ja todella tuhoisaa. Näiden toimien ansiosta kiroilusta on tehty niin arkipäiväistä, että se on erityisesti nuorten keskuudessa jo normiksi muodostunut käytöskulttuuri, jota ei paljon kyseenalaisteta.

Mutta kuinka moni perheenäiti, -isä, taikka kasvatusalan ammattilainen on pohtinut, mihin tämä kaikki lopulta johtaa? Kun puhumme kiroilun arkipäiväistymisestä, puhumme samalla hienostuneiden tapojen, lähimmäisen kunnioittamisen ja empatian katoamisesta, oikeastaan henkisen kulttuurin kokonaisvaltaisesta rappiosta, joka on pohjimmiltaan vauhdilla kasvavan nuorten syrjäytymisen perimmäinen syy. 

Haluan kysyä, mihin me tarvitsemme kulttuuria tai sivistystä, jos tuhoamme sen peruspilarit? Henkiset arvot ovat kuihtumassa Suomessa niin voimakkaasti, että ihmettelen, mistä kirjailijat kirjoittavat 20-30 vuoden kuluttua – minkä pohjalta ja ketä varten. Sivistyksen alasajo on meidän suomalaisten suurin haaste. Jos tämä projekti pääsee maaliin, meidän voi käydä todella huonosti.

 

Nina Castén, FM

Kirjoittaja on Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan varajäsen 12/2017 alkaen

(nyk. tehtävä Kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston varajäsen)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Kiitos kirjoituksestasi! Rohkeasti otat esille asian, josta likimain kaikki vaikenevat.

Kiroilun vastustaminen noin vahvalla profiililla osoittaa ihailtavaa kansalaisrohkeutta nuorelta ihmiseltä. Ja vielä päälle varoituksen sanat sivistyksen alasajosta ja sen tuhoisista seurauksista; etpä tosiaan pelkää kaiken suvaitsevan enemmistön taholta tulevaa arvostelua! Paljon vähemmästäkin on ihmisiä tuomittu tiukkapipoisiksi turhan niuhottajiksi.

Kaikkea hyvää sinulle, nuori blogisti! Vastavirtaan kuljet tässä mädäntyvässä kulttuurissa.

Käyttäjän PolinaKopylova kuva
Polina Kopylova

Olen täysin samaa mieltä arkipäiväisestä kiroilusta. Kiroilulle on varattu ihmiselämässä tietyt, lopun lopuksi suhteellisen harvinaiset tilanteet, jolloin se auttaa ilmaisemaan vaikeita tunteita ikävin sanoin, eikä ikävin teoin, mutta se nuhjainen arkipäiväinen v...tt...ilu saastaa ilmaa ja ympäri olevien tunteita.

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

Olen kirjoittajan/komenttien kanssa samaa mieltä kiroilusta , mutta ajattelun aihetta antoi ainakin itselleni tämä väitöstutkijan vastine tämän päivän Hesarissa:

https://www.hs.fi/paivanlehti/18112017/art-2000005...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Linkissä olevan jutun kirjoittaja on suomenkielen väitöskirjatutkija. Hän ihmettelee, miksei ihmiset saisi puhua kuten haluavat.

Hän viittaa tutkimustuloksiin: "Kiroilun on joissain tutkimuksissa osoitettu olevan yhteydessä älykkyyteen ja laajaan sanavarastoon". Kyllä ne yksilöt, joiden v-kieltä kuulee julkisissa kulkuneuvoissa ovat silmämääräisten havaintojen perusteella kaikkea muuta kuin älykkäitä.

Kun yliopistotasoinen ihminen kyseenalaistaa hyvin tapojen merkityksen ja vähättelee muiden ihmisten huomioon ottamisen tarvetta, jossakin täytyy olla vikaa.

Jos nämä nuoret kiroilevat älyköt sattuvat joskus menemään ulkomaille esimerkiksi opiskelemaan tai töihin, heillä tulee olemaan suuria vaikeuksia sopeutua, jos eivät huomaa siivota kieltään. Tämä v-tyyli on aivan supisuomalainen tapa. Ulkomailla täytyy mennä sosiaalisesti varsin alhaiselle tasolle, jos haluaa kuulla vastaavaa kielenkäyttöä.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Hyvät käytöstavat kertovat sivistyneisyydestä ja halusta ottaa muut huomioon.
Liittynee kevyesti blogin aiheeseen.
Itse olen ottanut tai saanut silmätikukseni sisälläkin jotain päähinettä (pipoa, mainoslippistä jne) päässään pitävät pojat ja miehet.
En taida olla ainoa, jota sellainen ärsyttää...

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Pilkun korvaaminen v-sanalla kieltämättä ärsyttää, mutta joissakin tilanteissa ainoa oikea sana on se vanha kunnon perkele. Paras esimerkki saattui omaiselleni, joka putosi lapsena karusellista koulun pihalla. Jalkaan sattui ja pikkupoika päästi muutaman ärräpään suustaan. Opettaja säntäsi paikalle ja laittoi pojan jälki-istuntoon. Myöhemmin selvisi, että jalkaan oli tullut hiusmurtuma. Kuinkahan moni aikuinen olisi tuossa tilanteessa todennut fiksusti, että kappas vain kun sattuu? Mutta reilukerho saneli...

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että lapsilta kielletään kiroilu kokonaan. Parempi olisi opettaa lapset käyttämään kirosanoja voimasanoina. Lapset oppivat kirosanoja joka tapauksessa, mutta kieltokulttuurissa eivät opi sanojen oikeaa käyttötapaa, vaan laukovat ärräpäitä mitä nolostuttavimmissa tilanteissa.

Toimituksen poiminnat